| DVD “Georg Ots – the Legend of Estonia” | |  |
|
|
| „Lepakko“-operetissa tapahtuviin sotkuihin syyllinen on: |
|
|
| Kansallisooppera Estonia on seuraavien järjestöjen jäsen: |
|
|
|
|
Kansallisoopperan balettiryhmästä sai Viron Kansallisbaletti
Kansallisooppera Estonia
02.03.2010
|
|
Tänään, maaliskuun 2. päivän iltapäivällä kuulutettiin Kansallisooppera Estonian teatterisalissa juhlallisesti Viron Kansallisbaletti. Vuonna 2008 jo 90 vuotta täyttänyt Estonian baletin ensimmäinen ensi-ilta uuden nimityksen alla tapahtuu jo ylihuomenna, 4. maaliskuuta, kun näyttämölle päätyy merkitsevä lavastus – Leo Delibesin "Coppélia". Juuri "Coppélia" oli vuonna 1922 teatterin tanssiryhmän ohjelmistossa ensimmäinen täyspitkä baletti. Nykyisen näyttämöllepanon tuo Estoniassa lavalle englantilainen koreografi-ohjaaja Ronald Hynd, musiikillinen johtaja on Mihhail Gerts.
Kansallisoopperan balettijohtajan Toomas Edurin mukaan tarjoaa kansallisbalettina toimiminen 61 hengen ryhmälle mahdollisuuden itsenäisempään toimintaan ja suurempaan päätösvaltaan, mutta asettaa myös suuren vastuun. – Minun ja Age Oksan paluu Viroon ja muutokset baletin johtokunnassa ovat kääntäneet balettimaailman katseet meidän ryhmään. Suuren huomion myötä lankeaa kaikkien hartioille myös suuri vastuu: tarjota kansainvälisesti korkeatasoista tanssitaidetta. Panostan ryhmän vahvuuteen, ja jännittävään ohjelmistoon ja toivon, että lahjakkaat tanssijat yhdistäisivät kehityksensä sekä uransa juuri meidän ryhmään. Laajemman toimintavapauden tulevaisuudessa takaavat kansallisbaletin oma budjetti ja sponsorit, lisäsi Edur.
Tänään allekirjoitettiin sopimus Viron Kansallisbaletin pääsponsorin ERGO:n kanssa. Vakuutusyhtiön ERGO Kindlustus hallituksen jäsen Marek Začek sanoi, että vaikka ulkonaisesti ovat vakuutusbisnes ja balettitanssi hyvin erilaiset toiminnat, on niillä sentään olemassa yksi yhteisosa – perinteet.
– Vakuuttamisen tarkoituksena on säilyttää kaikkea kaunista sekä hauskaa ja varmistaa perinteiden jatkuvuus liiketoiminnassa, perheessä ja yhteiskunnassa kokonaisuutena. Balettitaiteen merkitys on tarjota kauneutta ja emootioita sekä kehittää vuosisatojen takaa syntyneitä perinteitä, ja ilman niihin liittyviä kokemuksia ei voi syntyä ei taide eikä kestävä liiketoiminta. Viron Kansallisbaletti edustaa lähes vuosisadan pituista tanssiperinnettä, ERGO puolestaan 19. luvulla Saksassa alkuunsa saanut vakuutusperinnettä. Täten on kokemusten runsaus meidän yhteisosana. ERGO antaa oman panostuksensa kansallisen korkeakulttuurin ylläpitoon ja kehittämiseen, jotta taattaisiin elämää kauniimmaksi muuttavat balettielämykset, kertoi Začek.
Lisäinfoa:
Ensimmäisestä tanssikokeilusta kansallisbaletiksi
Tanssi joutui Estonian näyttämölle jo ennen Ensimmäistä maailmansotaa. Tuolloin - totta puhuen - rajoituttiin ainoastaan tanssiliikkeisiin musiikillisissa lavastuksissa ja näytelmissä eli niin sanoakseni kehityksiin. Ensimmäinen operetin ulkopuolisesti esitetty tanssillinen teos, baletti-pantomiimi „Uni kuvanveistäjän työpajalla” esitettiin Estonian näyttämöllä vuonna 1914, päärooleissa Nina Smirnova ja Robert Rood, ohjasi Nina Smirnova. Vuonna 1918 perustettiin teatterin ensimmäinen palkallinen balettikunta, johon kuuluivat Lilian Looring, Rahel Olbrei, Robert Rood, Emmy Holz ja johtaja Sessy Smironina-Sevun. Vuosina 1919–1920 Estoniassa tapahtuivat jo itsenäiset baletti-illat, 1. maaliskuuta 1919 ohjelmassa oli kaksiosainen „Baletti-ilta” (koreografi Smironina-Sevun), 25. marraskuuta 1919 kaksinäytöksinen baletti „Koreografisten etydien ilta”, ohjasi Vera Berting. Entä nämä olivat sittenkin yksinäisiä yrityksiä.
Ensimmäiseen koko illan kestävään „todellisen baletin” lavastukseen jouduttiin vuonna 1922 — 28. syyskuuta ensi-iltansa sai Delibesin „Coppélia”, ohjasi Viktorina Krieger (Kriger) Moskovan Bolšoi-teatterista, joka tanssi samalla pääroolissakin.
Vuonna 1926 Rahel Olbrei perusti Estonian pysyvän tanssikunnan. Olbrei johti Estonian balettikuntaa 1944. vuoden saakka. Hän oli oppinut klassista balettia Sessy Smironina- Sevuninin ja Eugenia Litvinovan luona sekä täydensi itseään modernin tanssin alalla Saksassa Mary Wigmanin ja Rudolf Labanin luona. Juuri Olbrei teki Estonian balettikunnasta yksilöllisen 19. luvun ensimmäisellä puolella. Näyttämölle joutuivat Adamin „Giselle” (1926), Tšaikovskin „Pähkinänsärkijä” (1936) ja „Joutsenlampi” (1940), Glierin „Punainen unikko” (1939), ensimmäinen virolainen alkuperäisbaletti, Tubinan „Kratt” (1944) ym.
Toisen maailmansodan pyörteissä useat naissolistit ja balettimestari Rahel Olbrei pakenivat Virosta, entä balettikunnan ydin onneksi säilyi. Vuosina 1944—1951 balettikuntaa johti Litvinovan studioissa opiskellut ja Antverpenissa tanssinut Anna Ekston, joka vuonna 1946 perusti myös Viron ensimmäisen valtiollisen balettioppilaitoksen — Tallinnan Valtiollisen Koreografiakoulun (nykyinen Tallinnan Balettikoulu). Sodanjälkeisen ajan merkityksellisiä tapahtumia olivat venäläisbalettimestarin Vladimir Burmeisterin ohjattu „Joutsenlampi” (1954), joka nousi esille erittäin Odettea ja Ottilieta tanssinut Helmi Puurin ansiosta.
1960. vuosien poliittinen „suojasää” Neuvosto-Liitossa toi murroksen myös Estonian teatteriin. Esille astuivat GITIS-essa (Venäjän Teatteritaitteiden Akatemia) opiskelleet nuoret koreografit Enn Suve, Iraida Generalova ja Mai Murdmaa. Vuosina 1967—1973 pääbalettimestarina toiminut Enn Suve toi ohjelmaan 19-luvun teokset, hänen ohjauksistaan pidetään parhaiksi Štšedrinin ja Bizetin „Carmenia” (1969) ja Štšedrinin „Anna Kareninaa” (1973).
19-luvun toisen puolen Estonian balettia on usein nimitetty Mai Murdmaan (johti Estonian balettia vuosina 1974 — 2001) auktoriteatteriksi. Murdmaa pani perushuomion filosofiallisiin ja olemassaoloa käsitteleviin teemoihin baleteissaan ja hänen koreografia lähti usein 19-luvun musiikista, ml. virolaisten säveltäjien tuotannosta, Murdmaan koreografialla näyttämölle joutuivat Tambergin „Balettisinfonia” ja „Joanna tentata”, Sinkin „Kuoleman ja synnyn laulut”, „Kirkastuminen” ja „Rikos ja rangaistus” Pärtin musiikilla, Sumeran „Anselmin tarina”, Tormiksen „Viron balladit” ym., entä myöskin „Nainen” Berion musiikkiin, Prokofjevin „Kadonnut poika”, Ravelin „Daphnis ja Chloë”, Bartókin „Ihmeellinen mandariini”, Gershwinin „Amerikkalainen Pariisissa”, Barberin „Medeia”, Stravinskin „Tulilintu” ym. Murdmaan monenlainen ja tyyliltä erilainen tuotantonsa kasvatti Estonian balettikunnan jäsenistä monipuoliset tanssijahenkilöllisyydet, joissa yhdistyivät hyvät fyysiset kyvyt ja suuri suggestiivinen näyttelijämestaruus.
Vuosina 2001 — 2009 kansallisooppera Estonian baletin taiteellisena johtajana oli Tiit Härm, 2009. vuoden syksystä lähtien Estonian balettia johtaa Toomas Edur, jotkut ovat olleet kansainvälisesti arvostettuja tanssijoita.
Aikojen läpi Estoniassa ovat toimineet oikein erilaiset kyvykkäät tanssijat, ml. Klaudia Maldutis, Juta Arg, Erika Määrits, Veera Leever, Geeni Raudsepp, Inge Põder, Artur Koit, Boris Blinov, Uno Puusaag, Verner Hagus, Helmi Puur, Eike Joasoo, Ülle Ulla, Ilmar Silla, Verner Loo, Väino Aren, Ago-Endrik Kerge, Aime Leis, Tiiu Randviir, Juta Lehiste, Tamara Soone, Larissa Kaur, Jüri Lass, Tiit Härm, Vjatšeslav Maimussov, Jānis Garancis, Jevgeni Neff, Aleksandr Basihhin, Elita Erkina, Irina Fomina-Härm, Inge Arro, Saima Kranig, Olga Tšitšerova, Tatjana Laid, Kaie Kõrb, Tatjana Voronina, Larissa Sintsova, Juri Jekimov, Viesturs Jansons, Meelis Pakri, Toomas Rätsep, Inna Sõrmus, Age Oks, Toomas Edur, Igor Vassin, Stanislav Jermakov, Priit Kripson, Linnar Looris, Viktor Fedortšenko, Eve Andre, Marina Chirkova, Marika Muiste, Galina Lauš, Luana Georg, Heidi Kopti, Olga Rjabikova, Olga Malinovskaja, Vladimir Arhangelski, Anatoli Arhangelski, Sergei Upkin, Aleksandr Prigorovski, Maksim Tšukarjov, Artjom Maksakov ym. Viimeisessä kymmenessä vuodessa esille ovat nousseet nuoret kyvykkäät koreografit Marina Kesler ja Oksana Titova, joiden töitä on arvostettu kansainvälisestikin.
|
|
|
© Rahvusooper Estonia 2010
|
|
2010
