Mozartin ja da Ponten yhteistyöstä on valmistunut kolme oopperaa: „Così fan tutte“, „Figaron häät“ ja „Don Giovanni“. Oopperan tilasi saksalaisroomalainen keisari Joseph II, joka kuoli ensi-iltaa näkemättä. Oopperaa pidettiin amoraalisen aiheen ansiosta epäsopivana – kolme miestä asettavat koetukselle kahden neidon uskollisuutensa todistaakseen kaikkien naisien petollisuutta! Siksi „Così fan tuttesta“ ei tullut erityisen menestyksellistä teatterikappaletta ennen 1900-lukua. Entä 20. vuosisatana oopperasta on yksinomaan Saksassa esitetty 30 erilaista lavaversiota.
Ferrando ja Guglielmo kehuskelevat heidän kihlattujensa – Dorabellan ja Fiordiligin – ikuisesta uskollisuudestaan. Don Alfonso liittyy keskusteluun ja tarjoa nuorimiehille vedonlyönnin siitä, että pystyy yhdessä päivässä todistamaan sekä heidän että kaikkien naisien petollisuuttaan. Nuorimiehet suostuvat vedonlyöntiin: he valehtelevat saaneensa kutsun sotaan ja kääntyvät takaisiin maskeerattuina yrittääkseen viekoitella toinen toisensa kihlattuaan. Tätä seuraa rivi koomisia tapahtumia.