| DVD “Georg Ots – the Legend of Estonia” | |  |
|
|
| „Lepakko“-operetissa tapahtuviin sotkuihin syyllinen on: |
|
|
| Kansallisooppera Estonia on seuraavien järjestöjen jäsen: |
|
|
|
 |
|
Ensi-illat ja projektit 2010/2011
|
|
Kalenteri 2010
Kalenteri 2011
ESTONIAN TORIPÄIVÄ
12. syyskuuta 2010
Taiteellinen johtaja: Arne Mikk
Sunnuntaina, 12. syyskuuta kello 12–15 järjestetään Estonia-rakennuksen takana historiallisella toriaukiolla perinteinen Estonian toripäivä, jonka värikäs konserttiesitys esittelee kauden esityksiä, kauniit puvut ja jännittävät lavasteet löytävät huutokaupassa uuden omistajan ja siitä saadut tulot menevät kuuluisien estonialaisten jalanjälkipolun täydentämiseen Rävalan puistotiellä. Musiikkia ja riemua riittää kaikille!
MUSTALAISRUHTINATAR
Imre Kálmánin kolminäytöksinen operetti
Leo Steinin ja Béla Jenbachin libretto
Librettokäännös: Mart Sander
Maailmanensi-ilta 17. marraskuuta 1915 Johann Strauß-Theater (Wien)
Ensi-ilta Kansallisooppera Estoniassa 16. syyskuuta 2010
Musiikinjohto: Jüri Alperten tai Erki Pehk
Ohjaaja ja taiteilija: Mart Sander
Koreografi: Marina Kesler
Valotaiteilija: Anton Kulagin
Näyttämötaistelun koreografi: Hellar Bergmann
Imre Kálmán on Johann Straussin ja Franz Lehárin rinnalla kolmas Wienin operetin suurhahmo. Loistavaa, intohimoista ja herkkätunteista „Mustalaisruhtinatarta“ pidetään Kálmánin tuotannon huippuna ja operettihistorian yhtenä tärkeimpänä teoksena. Säveltäjä yritti antaa operetin juonelle dramaattista syvyyttä ja „Mustalaisruhtinatarta“ voisi täten pitää „La traviatan“ onnellisen lopun operettivaihtoehtona.
Ohjaaja Mart Sander: „Jollain tapaa „Mustalaisruhtinattaressa“ kuljetaan helpompaa tietä, mutta samalla ei voi kiistellä: sellaiset melodiat kuten „Teemme pesän itsellemme“ ja „Kyllä, ilman naisia on maailma surullinen“ ovat tuttuja jopa niille, jotka eivät koskaan ole käyneet teatterissa. Ohjaajalle se on hyvä materiaali: siitä voi tehdä joko pesunkestävän komedian, tai painottaa tarinan traagista sävyä. Tai sitten kertoa suora tarina ihmisistä, jotka ovat jääneet ansaan sosiaalisten järjestelmien oravanpyörään ja haluavat olla vain ihmisiä, mutta eivät voi luvata sitä itselleen. Koska tästä lähes sata vuotta vanhasta tarinasta löytyy osuvia yhtäläisyyksiä nykypäivän maailman kanssa, päätin painottaa niitä „vanuttamalla“, en nykyaikaistamalla esitystä - yritän ohjata esityksen, joka välittää eteenpäin muodikkaan viestin siitä huolimatta, että sen visuaalinen puoli on painotetun, melkein pilakuvamaisesti vanhanaikainen.“
KANSAINVÄLISEN MUSIIKKIPÄIVÄN OOPPERAGAALA
1. lokakuuta 2010 Pärnun konserttitalossa
2. lokakuuta 2010 Estonian konserttisalissa
Kapellimestari: Carlos Spierer (Saksa)
Kansallisooppera Estonia juhlii kansainvälistä musiikkipäivää suurpiirteisellä oopperagaalalla. Estonian solistien lisäksi esiintyvät ulkomaalaiset vieraat.
LA BOHÈME
Giacomo Puccinin nelinäytöksinen ooppera
Luigi Illican ja Giuseppe Giacosan libretto Henri Murgerin romaanin „Scènes de la vie de bohème“ pohjalta
Maailmanensi-ilta 1. helmikuuta 1896 Teatro Regio (Torino)
Ensi-ilta Kansallisooppera Estoniassa 29. lokakuuta 2010
Musiikillinen johtaja ja kapellimestari: Arvo Volmer
Kapellimestarit: Risto Joost, Mihhail Gerts
Ohjaaja: Ran Arthur Braun (Israel)
Lavastus: Ran Arthur Braun ja Riccardo Gallino (Italia)
Pukutaiteilija: Elo Soode
Valotaiteilija: Neeme Jõe
Nuoret, iloiset, huolettomat ja intohimoiset boheemit nauttivat täysin rinnoin elämästä ja sen mutkista, joita maustavat rakkaus, toivo, epätoivo sekä Pariisin mieletön elämänrytmi... Ohjaaja Ran Arthur Braun: „Boheemeja kuvataan lavalla niin kuten he ovat – välillä kuolemassa nauruun, välillä itkemässä. Kun olet nuori, ei kannata kieltää elämää ja välittää siitä, miten se kaikki voi päättyä.“
1900-luvun yhtenä suurimpana melodiamestarina Puccini on luonut hahmoilleen värikkäät ja mukaansatempaavat musiikilliset muotokuvat ja maalannut rohkeita sointuvivahteita ja mieleenpainuvia melodioita käyttäen Pariisista kauniin ja romanttisen kuvan. Claude Debussy on sanonut: „Kukaan ei ole kuvaillut sen aikaista Pariisia niin tarkasti kuin Puccini oopperassaan „La bohème“.
Runoilija Rodolfo ja taiteilija Marcello yrittävät työskennellä Pariisin latinalaiskaupunginosan kylmässä kattokamarissa, mutta heillä ei ole rahaa nälän lievittämiseen, huoneen lämmitykseen tai vuokran maksuun. Filosofi Colline yrittää pantata kirjoja, tuloksetta. Muusikko Schaunard on kuitenkin onnistunut hankkimaan ruokaa, rahaa, puita ja savukkeita. Ystävät lähtevät Café Momuseen juhlimaan hyvää onneaan, ainoastaan Rodolfo jää kirjoittamaan artikkeliaan valmiiksi. Tämän työtä häiritsee kaunis naapurintyttö Mimi, joka pyytää kynttilään tulta. Porraskäytävässä Mimi huomaa, että on tiputtanut avaimensa runoilijan huoneeseen. Takaisin kääntyessä veto sammuttaa kynttilän. Rodolfo rakastuu Mimiin, jolla on vaikea sairaus, mutta kaksi kuukautta myöhemmin nuorten tiet eroavat, sillä nuorukainen ei pysty katsomaan, kuinka neito kärsii hänen kylmässä kamarissaan. Puoli vuotta myöhemmin kuoleva Mimi tuodaan runoilijan kattokamariin, sillä Mimin viimeinen toive on olla taas ystävien keskellä...
I CAPULETI E I MONTECCHI
Vincenzo Bellinin oopperan konserttiesitys 11. marraskuuta 2010 Estonian konserttisalissa
Libretto: Felice Romani
Maailmanensi-ilta 11. maaliskuuta 1830 Teatro La Fenicessä (Venetsia)
Kapellimestari: Arvo Volmer
Pääosissa: Annely Peebo ja Irina Dubrovskaja
Vincenzo Bellini oli 1800-luvun alun italialaisen oopperan johtohahmoja Rossinin ja Donizettin rinnalla, ns. bel canto – trion nuorin jäsen. Hänen oopperoillensa on tyypillistä ylin melodisuus, romanttinen paatos, ylevyys ja herkkätunteisuus. Mahtavana melodiamestarina Bellini on vaikuttanut moniin säveltäjiin Verdistä Lisztiin. Kirjeessään Camille Bellaiguelle Verdi kehui Bellinin musiikkia: „Kukaan ei ole pystynyt kirjoittamaan niin pitkiä ja sujuvia melodialinjoja kuin Bellini.“
„I Capuleti e i Montecchi“ on yksi säveltäjän eniten esitetyimpiä oopperoita. Oopperan libreton pohjana ei ole „Romeo ja Julia“, vaan monet italialaiset kirjallisuusteokset, pääasiassa Luigi Scevolan näytelmä „Giulietta e Romeo“ (1818). „I Capuleti e i Montecchi“ ensi-illan menestys oli Bellinille mieluinen – hänhän oli osittain käyttänyt musiikkia edellisestä oopperastaan „Zaira“, jonka kriitikot arvioivat epäonnistuneeksi. 1900-luvun puolivälissä, kyvykkäiden bel canto – laulajien Maria Callasen, Beverly Sillsin, Beniamino Giglin, Franco Corellin ym ansiosta „I Capuletti e i Montecchi“ oli monien oopperateatterien vakio-ohjelmistossa. Viimeksi sen levyttivät v. 2009 nykypäivän oopperatähdet Anna Netrebko (Julia) ja Elīna Garanča (Romeo).
Ooppera „I Capuleti e i Montecchi“ jatkaa kansallisoopperan perinnettä tuoda konserttiesityksinä yleisön eteen oopperan arvoteoksia, niiden joukossa helmiä bel canto - oopperoiden aarrearkusta. Aiempina kausina on menestyksekkäästi esitetty Mozartin „Tituksen lempeys“, Catalanin „La Wally“, Bellinnin „Puritaanit“, Verdin „Simon Boccanegra“, Rossinin „Wilhelm Tell“ ja Donizettin „Poliuto“.
PÄHKINÄNSÄRKIJÄ
Pjotr Tšaikovskin kaksinäytöksinen baletti
Marius Petipan libretto Ernst Theodor Amadeus Hoffmannin ja Alexandre Dumasin (sen.) sadun mukaan
Maailmanensi-ilta 18. joulukuuta 1892 Pietarin Marian Teatterissa
Ensi-ilta Kansallisooppera Estoniassa 3. joulukuuta 2010
Koreografi-ohjaaja: Ben Stevenson (Texas Ballet Theatre, USA)
Musiikillinen johtaja ja kapellimestari: Mihhail Gerts
Kapellimestari: Jüri Alperten
Taiteilija: Tom Boyd (Houston Ballet, USA)
Ben Stevensonin ihmeellisellä ohjauksella alkaa joulukuu Estoniassa! Jopa mahdottomimmat unet muuttuvat kauniiksi ja houkuttelevaksi todellisuudeksi. Tšaikovskin kaunis musiikki vie katsojan Klaran kanssa makeisten, Hiirikuninkaan, leikkisotilaiden, lentävien kokkien, jättiläismäisen joulukuusen, jouluillan ja tanssin taikamaailmaan. Tšaikovskin „Pähkinänsärkijä“ on säveltäjän tunnetuimpia ja rakastetuimpia teoksia, jonka musiikki on inspiroinut monia koreografeja kertomaan tanssin kielellä E. T. A. Hoffmannin ja Alexandre Dumas seniorin värikästä joulusatua.
Ben Stevensonia pidetään nyky-Amerikan balettitaiteen yhtenä tärkeimpänä vaikuttajana. Hän on ollut lähes kolmekymmentä vuotta Houstonin Balettiteatterin taiteellinen johtaja, jonka johdossa ryhmä on kasvanut kansainvälisesti tunnustetuksi balettiteatteriksi ja vuodesta 2003 hän on Texasin Balettiteatterin taiteellinen johtaja. Hänen ohjauksensa ovat saaneet monia arvostettuja palkintoja ja ylistyssanoja kriitikoilta ja niitä on esitetty Opéra de Paris:ssa, Kanadan Kansallisbaletissa, La Scalassa, Baijerin Valtionoopperassa, Lontoon City Ballet:ssa ym.
ESTONIAN TANSSIAISET
31. joulukuuta 2010
Taiteelliset johtajat: Arne Mikk ja Toomas Edur
Kansallisooppera Estonia kutsuu viettämään ainutlaatuista vuodenvaihdetta teatterin taianomaisessa ilmapiirissä – kuuntelemaan kaunista musiikkia parhaiden solistien esittämänä, katsomaan vauhdikasta tanssiesitystä ja tanssimaan suuren sinfoniaorkesterin säestyksellä. Hyvästele vanha vuosi riemulla, jotta uusi ja parempi voisi saapua!
OPERETTIGAALA – SULEV NÕMMIK 80
9. tammikuuta 2011
Ohjaus: Neeme Kuningas
Kansallisooppera Estonia juhlistaa rakastetun näyttelijän, ohjaajan ja humoristiklassikon kahdeksattakymmenettä syntymäpäivää vauhdikkaalla ja hyväntuulisella operettigaalalla. Nõmmik ehti lahjakkaana taiteilijana tanssia balettia, ohjata operettia, tehdä elokuvia ja esiintyä lavalla. Hänen luomansa Uduveren Ärnin henkilöhahmo oli odotettu esiintyjä televisiossa ja radiossa. Ajattomalla huumorilla höystetyistä elokuvista kuten "Mehed ei nuta“, "Noor pensionär“ ja "Siin me oleme“ on tullut kulttielokuvia. Sulev Nõmmik oli sidoksissa Estoniaan tanssijana, näyttelijänä, näytelmäjohtajana ja ohjaajana vuodesta 1947 aina kuolemaansa vuonna 1992. Tänä aikana lavalle päätyivät useat yleisön sydämen voittaneet ja vuosikymmeniä ohjelmassa pysyneet operetit ja musikaalit: Oidin "Muhulaste imelikud juhtumised“ (1962), Raudmäen "Kiri nõudmiseni“ (1965), Valgren ja Raudmäen "Muinaslugu muusikas“ (1967), Vinterin ja Raudmäen "Peppi Pitkätossu“ (1969), Leighin "Mies La Manchasta" (1971), Straussin "Lepakko“ (1973), Vinterin "Suvitajad“ (1977) jne. Tänä iltana Estonian solistit, kuoro ja orkesteri tarjoavat ajatonta huumoria ja vauhdikkaita operettimelodioita Sulev Nõmmikin lavalle tuomista opereteista.
LATVIAN KANSALLISOOPPERAN VIERAILUESITYKSET
18–23. tammikuuta 2011
Adolphe Adamin baletti "Giselle“
18. tammikuuta 2011
Koreografi-ohjaaja: Aivars Leimanis
Lavasuunnittelu: Inara Gauja
Valosuunnittelu: Kārlis Kaupužs
"Giselle“, yksi romantiikan aikakauden ensimmäisiä suuria baletteja on yhtenä vähäisistä säilynyt nykyaikaan. Teoksen tapahtumapaikaksi on idyllinen pieni kylä, jossa maalaistyttö kokee ensirakkauden ja sitä seuraavan pettymyksen. Maisesta elämästä lähdön jälkeen Giselle päätyy haltijoiksi muuttuneiden morsianten sielujen eli wilien kauniiseen maailmaan. Wilit tanssittavat nuoria miehiä, kunnes he kaatuvat kuolleina maahan, mutta lopuksi rakkaus voittaa jopa kuoleman.
http://www.opera.lv/en/productions-concerts/productions/zizele
Dmitri Šostakovitšin baletti "Kirkas puro“
19. tammikuuta 2011
Koreografia: Aleksei Ratmanski
Lavasuunnittelu: Jevgeni Monahhov, Ilja Utkin
Pukusuunnittelu: Jelena Markovska
Valosuunnittelu: Kārlis Kaupužs
http://www.opera.lv/en/productions-concerts/productions/gaisais-strauts
Aleksei Ratmanskin ohjaama teos kuvaa neuvostoliittolaisen kolhoosin "idyllistä" elämää erittäin tarkasti vaikuttavan huumorinkukkasen läpi. Lypsäjät ja traktorinkuljettajat, artistien prikaati, laatutarkastajat ja kesälomalaiset; pukuparaati, väärinkäsitykset, rakkaus, mustasukkaisuus, elonkorjuu, kolhoosilaisten valssit, kasakkojen tanssit ja vihannesten marssi – kaikki tämä tapahtuu yhden päivän aikana 1930-luvulla "Kirkas puro" -nimisessä kolhoosissa, joka sijaitsee jossakin Keski-Venäjällä. Aleksei Ratmanskin taidokas uudelleen lavastus, joka oli Stalinin aikana kielletty ja avoimesti tuomittu, tuotiin ensimmäisen kerran lavalle Suuressa Teatterissa.
Giacomo Puccinin ooppera "Madama Butterfly“
21. tammikuuta 2011
Alkuperäisversion ohjaus: Sofija Maslovska
Uudelleen ohjaus: Vladimirs Okuņs
Alkuperäisversion lavasuunnittelu: Eduards Vītols
Uudelleen ohjauksen lavasteet: Juris Salmanis
Uudelleen ohjauksen puvut: Kristīne Pasternaka
Uudelleen ohjauksen valaistus: Sandra Bermaka
"Madama Butterflyn“ uudelleen lavastuksessa voidaan nauttia Latvian Kansallisoopperan alkuperäislavastuksen kauneutta vuodelta 1925: säilytetty on alkuperäiset lavasteet ja pukusuunnittelu ja lavastuksen perusrakenne. Lavastus on historiallisesta näkökulmasta erittäin tärkeä, koska se on yksi vanhimmista säilyneistä oopperalavastuksista koko maailmassa. Ooppera kertoo japanilaisen tytön toivottomasta rakkaudesta amerikkalaiseen laivaston luutnanttiin – tarina on traaginen, mutta samalla kaunis, kuin perhosen lento iltahämärässä, kun viimeiset auringonsäteet vielä antavat lämpöä, häikäisevät ja tuntuvat polttavilta.
Pjotr Tšaikovskin ooppera "Jevgeni Onegin“
22. ja 23. tammikuuta 2011
Ohjaus: Andrejs Žagars
A. Puškinin samannimiseen runoromaaniin perustuva "Jevgeni Onegin“ (1893) on Tšaikovskin kymmenen oopperan ja venäläisten oopperaklassikkojen mestariteos. Nuori runoilija Lenski on kihloissa iloisen Olgan kanssa. Ollessaan morsiamen kesähuvilalla, esittelee hän tulevalle anopilleen ja Olgan sisarelle Tatjanalle ystävänsä Oneginin. Unelmoiva ja kaino Tatjana rakastuu huolettomaan Oneginiin, mutta mies suhtautuu neidon tunteisiin kopeasti.
Puškinin runoromaani tarjosi säveltäjälle inhimillis-sielullisia elämyksiä ja suurta tunteellista dramaturgiaa, jota Tšaikovski oli uuden oopperan kirjoittamiseksi etsinyt. Melankolinen, mutta samalla kaihoisa, intohimoinen ja rakkaudesta pursuava ooppera tarjoaa erittäin kauniita soljuvia melodioita, nautittavia kuoroesityksiä ja mukaansa tempaavaa tanssimusiikkia.
TSAARIN MORSIAN
Nikolai Rimski-Korsakovin nelinäytöksinen ooppera
Konserttiesitys Estonian konserttisalissa 10. helmikuuta 2011
Konsertti kuuluu EBU:n Euroradion kauteen "Tallinna, Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011“ ja Klassikaraadion välityksellä se päätyy radion kuulijoille Euroopassa ja Amerikassa.
Musiikkijohtaja ja kapellimestari: Arvo Volmer
Solistit: Roman Polisadov (Latvian Kansallisooppera), Marina Šagutš (Maria-teatteri), Vitali Bilõi (Moskvan Novaja Opera), Dmytro Popov (Ukrainan Kansallisooppera), Angelina Švatška (Ukrainan Kansallisooppera), Mart Laur, Oliver Kuusik, Helen Lokuta, Juuli Lill, Ludmilla Kõrts, Pavlo Balakin, Aleksander Arder jt.
Kansallisooppera Estonian orkesteri ja kuoro
Yhden tunnetuimman orkesteriteoksen "Šeherezaden“ luoja Rimski-Korsakov kirjoitti viisitoista oopperaa. "Tsaarin morsian“ on niistä huomattavampia. Siinä on niin italialaista romanttista oopperaa kuin myös Shakespeare-mäistä draaman henkeä. "Tsaarin morsianta“ voidaan kutsua historiallis-kansalliseksi oopperaksi. Se ei ole ristiriidassa historiallisen totuuden kanssa eikä siinä ole mielikuvituksellisia elementtejä, joita Rimski-Korsakovin oopperatuotannossa tavallisesti on. Oopperan musiikki, erityisesti sen lauluosa nostaa teoksen tavallisesta kansallisdraamasta korkeammalle ja antaa sille todellisen traagisuuden, joka takaa teoksen suuren suosion. Säveltäjä on luonut oopperan italialaisten numero-oopperoiden mukaan lauluun keskittyväksi, jossa päähenkilöiden aarioilla, orkesterilla ja kuoroesityksillä on suuri merkitys. Rimski-Korsakovin oopperat kuuluvat kaikkien venäläisten oopperateatterin ohjelmistoihin, mutta "Tsaarin morsian" on yksi vähäisistä, joka on voittanut itselleen paikan myös länsimaiden oopperalavoilla. Viimeisestä "Tsaarin morsiamen" ensi-illasta Estoniassa on kulunut 52 vuotta.
"Tsaarin morsiamen“ tapahtumat sijoittuvat Iivana Julman hallintoaikaan. Tsaarin henkivartija Grigori Grjaznoi on rakastunut kauppias Sobakinin kauniiseen tyttäreen Marfaan, joka on puolestaan Ivan Lykovin morsian. Grjaznoin rakastajatar Ljubaša myrkyttää kilpailijansa. Marfan on huomannut myös tsaari itse ja valinnut hänet morsiamekseen. Kun selviää, että Marfa on myrkytetty, ilmoittaa Grjaznoi, että syyllinen on Ivan Lykov, jonka hän tsaarin käskystä tappaa.
"Tsaarin morsian" jatkaa Kansallisoopperan perinnettä tuoda konserttiesityksinä yleisön eteen maailman oopperakirjallisuuden merkkiteoksia. Aikaisempina kausina on esitetty oopperoita bel canto -tyylissä: Bellinin "Puritaanit“, Rossinin "Wilhelm Tell“, Donizettin "Poliuto“, Bizetin "Helmenkalastajat“ jne.
PEPPI PITKÄTOSSU
Ülo Vinterin ja Ülo Raudmäen musikaali Astrid Lindgrenin samannimiseen lastenkirjaan perustuen, Andres Dvinjaninovin dramatisointi
Laulujen tekstit: Enn Vetemaa ja Neeme Kuningas
Ensi-ilta Kansallisooppera Estoniassa 5. maaliskuuta 2011
Kapellimestari – Erki Pehk/Hirvo Surva
Ohjaus – Andres Dvinjaninov
Lavastus – Riina Degtjarenko (Viron Draamateatteri)
Koreografia – Jüri Nael
Eniten esitetty lasten musikaali Virossa!
Onko ketään niin eriskummallista, upeaa ja huomattavaa kuin Peppi? On vaikeaa löytää hänelle kilpailijaa, koska Peppi on Peppi. Erivärisine sukkineen, kirkkaanpunaisine letteineen ja pisamineen Peppi on niin rohkea ja voimakas, että voi nostaa vaikka hevosen. Häneltä riittää elämänviisautta ja sydämen lämpöä kaikille. Ja mikä tärkeintä – hänen kanssaan ei ole koskaan tylsää! Ohjaaja Andres Dvinajaninov tuo yleisön eteen Astrid Lindgrenin rakastetun lastenkirjan mukavat henkilöt, joiden kanssa voi löytää paljon muutakin kuin pönkin...ehkäpä jopa sisäisen Peppimme?
C. ORFFIN ”CARMINA BURANA”. A. DVOŘÁKIN ”SINFONIA NR 9”
C. Orffin kantaatti solisteille, kuorolle ja orkesterille
17. maaliskuuta 2011 Estonian konserttisalissa
Kansallisooppera Estonian solistit, kuoro ja orkesteri
Kapellimestari – Arvo Volmer
Konsertin ensimmäisessä puolessa soi tšekkiläisen musikaalisen kansalaisliikkeen avainhahmon Antonin Dvořákin viimeinen ja kuuluisin sinfonia – Yhdeksäs sinfonia op. 95, alaotsikolla „Uudesta maailmasta“ (1983), joka on luotu säveltäjän Amerikan-kaudella (1892–1895) ja inspiroidu sikäläisestä maasta sekä kulttuurista. Amerikan vaikutuksista huolimatta teoksen olemus on tšekkimäinen. Ensiesityksessä Carnegie Hallissa otettiin teos vastaan valtavalla innolla ja raikuvat aplodit seurasivat sinfonian jokaista osaa.
Carl Orffin "Carmina burana“ on 1900-luvun kuuluisimpia teoksia, jonka elinvoima ja upea dramatiikka ylistävät rakkautta, elämää ja luontoa. Carl Orff loi oman suosituimman lavallisen kantaattinsa orkesterille, kuorolle ja solisteille vuonna 1937. Kantaatin teksteiksi on 1200-luvun kiertävien näyttelijöiden, opiskelijoiden ja kirkonmiesten kirjoittamat latinan- ja yläsaksankieliset värssyt. Kokoelmassa on rakkauslauluja, satiirisia lauluja ja juomalauluja. Säveltäjä valitsi kokoelmasta kaksikymmentä laulua ja järjesteli ne teemojen mukaan – viini ja ajanviete, luonnon ja kevään ylistys ja rakkaus. Kaikkia osia yhdistää ihmisestä riippumaton ja katkeamattomasti pyörivä kohtalonpyörä. Pienistä iloista, elämästä ja nautinnoista kertova teos on ylistyslaulu elämälle sen kaikissa väreissä ja ikuisessa kierrossa.
MANON
Kenneth MacMillanin baletti Jules Massenetin musiikkiin
Maailman ensi-ilta 3.maaliskuuta 1974, Lontoon Kuninkaallinen Baletti
Ensi-ilta Kansallisooppera Estoniassa 7. huhtikuuta 2011
Sovitus – Leighton Lucas ja Hilda Gaunt
Taiteilija – Mia Stensgaard (Tanskan Kuninkaallinen Baletti)
Taiteilijan assistentti – Maja Ziscka (Tanskan Kuninkaallinen Baletti)
Ohjaajan assistentti – Karl Burnett
Kenneth MacMillanin baletti Jules Massenetin erittäin kauniiseen musiikkiin luo vivahteikkaan kuvan 1700-luvun elämästä ja eri yhteiskuntaluokista – aristokraateista heittiöihin. Baletin perusteeksi on Abbe Prevostin "Ritari des Grieuxin ja Manon Lescautin tarina“ ("L’Histoire du chevalier des Grieux et de Manon Lescaut“), joka kertoo tarinan Pariisin halutuimmasta kurtisaanista Manonista, josta jännittävien ja dramaattisten tapahtumien jälkeen tulee pakolainen ja takaa ajettu Louisianassa. Tunteita tulvillaan oleva musiikki kuvaa päähenkilön lankeamista nautintoja täynnä olevasta elämästä epätoivoiseen helvettiin. Baletin musiikin ovat sovittaneet Leighton Lucas ja Hilda Gaunt, jotka ovat käyttäneet Massenetin luomistyötä, mutta eivät yhtään riviä säveltäjän samannimisestä oopperasta. Esityksessä kuullaan katkelmia kolmestatoista Massenetin oopperasta (m.l. "Le Cid“, "Chérubin“, "Tuhkimo“ ja "Don Quijote“), samoin oratorioista, salonkilauluista ("Elegia“), lauluista ja orkesteripaloista ("Scénes dramatiques“ ja "Scénes pittoresques“).
Kenneth MacMillan loi yhden 1900-luvun suosituimmista baleteista Lontoon kuninkaalliselle baletille vuonna 1974. Siitä lähtien on "Manon" ollut vain huipputason balettiryhmien ohjelmistossa, koska baletin esittämiseksi tulee tanssijoiden olla teknisesti erittäin korkealla tasolla. "En sano aina "kyllä" kun jokin teatteri kääntyy puoleeni saadakseen luvan baletin esittämiseen. Balettiryhmän tason arvioinnin jätän luotettavien yksityisopettajien haltuun," sanoo Kenneth MacMillanin leski Deborah MacMillan. Kansallisooppera Estonia sai luvan tuoda baletin lavalle vuonna 2009.
SERGEI PROKOFJEV 120
Ooppera "Rakkaus kolmeen appelsiiniin“ Helikon-Opera (Moskova) solistit
15. huhtikuuta 2011
KANSAINVÄLISEN TANSSIPÄIVÄN BALETTIGAALA
29. ja 30. huhtikuuta 2011
Viron Kansallisbaletti juhlistaa kansainvälistä tanssipäivää suurieleisellä tanssiohjelmalla, tarjoten yleisölle tanssinautintoa klassisesta nykytanssiin. Gaalassa 30. huhtikuuta juhlitaan Estonian pitkäaikaisen priimaballerina Kaie Kõrbin 50-vuotisjuhlia.
CARMEN
G. Bizetin ooppera Henri Meilhacin ja Ludovic Halévyn librettoon Prosper Mériméen samannimisen novellin pohjalta
Maailman ensi-ilta 3. maaliskuuta 1875, Pariisin Opéra Comique
Ensi-ilta Kansallisooppera Estoniassa 26. toukokuuta 2011
Ohjaus – Walter Sutcliffe (Englanti)
Ranskaksi viron- ja englanninkielisellä tekstityksellä
Kun "Carmen“ vuonna 1875 päätyi lavalle Pariisissa, pidettiin oopperan juonta kelvottomaksi ja hahmoja vulgaareiksi. Bizet sokeerasi yleisöä tuoden oopperalavalle ihmiset kansan syvistä riveistä – kylistä, mustalaisleireistä ja salakuljettajista ja näytti lavalla päähenkilön murhan. Ensi-illassa ooppera vihellettiin ulos ja kriitikot antoivat sille hävittävän tuomion. Pjotr Tšaikovski, ymmärtäen teoksen suuruuden, ennusti oopperalle loistavaa tulevaisuutta: "Kymmenen vuoden kuluttua se on suosituin ooppera maailmassa." Ja hän oli oikeassa, koska "Carmenista" henkii todellinen elämän liekki, vapaus ja dynaamisuus.
Bizet kuoli vain kolme kuukautta ensi-illan jälkeen eikä voinut aavistaakaan, että "Carmenista" tulee lyhyessä ajassa yksi oopperakirjallisuuden suosituimmista teoksista, jota esitetään oopperataloissa ympäri maailman ja että toreadorin laulusta ja päähenkilön habanerasta tulee monille sukupolville oopperamusiikin symbolit. Kansallisooppera Estoniassa tuo "Carmenin" lavalle edellisestä kaudesta tuttu nuori brittiläinen ohjaaja Walter Sutcliffe, jonka mielikuvituksellinen lavaratkaisu "Cosi fan tutte" oli kauden suosikki.
Ohjaaja Walter Sutcliffen mukaan Bizetin "Carmen" on monikerroksinen. "Ooppera on sekoitus jännittyneestä psykologisesta draamasta ja melodraamasta, dokumentaalifilmistä ja mustasta komediasta, jota esitetään vuoroin yleis- ja vuoroin lähikuvassa. "Carmenissa" on niin suuria oopperan, intiimin sanateatterin kuin myös suositun musikaalin vaikutuksia. Estonian lavastus leikkii näillä mahdollisuuksilla antaen dokumentaalifilmin kertovien elementtien kertoa 1800-luvun Sevillassa purkautuvan Josén ja Carmenin tarinan.“
Tällä kaudella ensi-iltansa saava "Carmen" on jo kymmenes teatterin historiassa.
OOPPERA- JA BALETTIFESTIVAALI "KESÄYÖN TÄHDET"
1–11. kesäkuuta 2011
Kansallisooppera Estonia ottaa lämpimän kesän ja rantakauden vastaan perinteikkäällä festivaalilla "Kesäyön tähdet". Musiikkitaivaalla loistavat yleisön riemuksi suositut ooppera- ja balettitähdet niin Virosta kuin ulkomailtakin. Festivaaleilla esitetään erittäin suosittu Bizetin ooppera "Carmen", Delibesin sadunomainen baletti "Coppélia“, Tallinnan Balettikoulun nuorten tanssijoiden balettigaala, Puccinin ooppera "Tosca“, Harangozón riemukas baletti "Lumikki ja 7 kääpiötä", Nixonin baletti "Kolme muskettisoturia", Tüürin historiallis-fantastinen ooppera "Wallenberg“ ja MacMillanin ainutlaatuinen baletti "Manon“.
PIKKU PRINSSI
Ensimmäinen näyttämöllepano sarjan PööningTants (UllakkoTanssi) puitteissa Kansallisooppera Estonian kamarisalissa
2., 4., 5., 8. ja 10. kesäkuuta 2011
Koreografia ja näyttämöllepano: Oksana Titova
Musiikki: Taavi Kerikmäe
Videosommitelma: Andres Tenusaar
Dekoraatio ja puvut: Elo Soode
Tanssivat Viron Kansallisbaletin tanssijat.
Sarjan avaa Oksana Titovan tanssilavastus Pikku prinssi, jossa Antoine de Saint-Exuperylle tunnusomaisen todellisuuden ja mielikuvituksen välillä balansoivaan maailmaan kohdistetaan katse pikku-prinssimäisen vilpittömyyden prisman läpi. Näytäntö valmistuu yhteistyössä Estoniassa vuonna 2007 ensiesityksen saanut ja Viron Teatterin vuosipalkinnon 2008 voittanut tanssilavastuksen Hamlet tiimin kanssa.
Oksana Titova on Viron Kansallisbaletin tanssija, hän on todistanut itsensä omalaatuisella ja ajattelunaihetta antavalla käsialalla ohjaaja-koreografina. Titova tuo kansallisoopperan kamarisaliin nykyaikaisen tanssiesitysten sarjan, jonka läpikäyvänä piirteenä on balettiteatterista versonut nykytanssi. Tämä on tanssiteatteri, joka soveltaa balettitanssijan fyysiset kyvyt palvelemaan nykyaikaista taidetta ja estetiikkaa. Titovan mukaan ullakko liittyy johonkin salaperäiseen, intiimiin ja arvaamattomaan: „Kansallisoopperan ullakolla pätevät toisenlaiset säännöt, siitä voi löytää paljonkin yllättävää.“
Oksana Titova on ohjannut Kansallisoopperassa Estonia, Vanemuisen teatterissa ja Kanuti Gildin salissa. Kaksi kertaa hän on ansainnut Viron Teatterin vuosipalkinnon parhaan tanssiesityksen kategoriassa: The Last Hairy (Taavet Jansenin kanssa, Kanuti Gildin salissa, 2005) ja Hamlet (KO Estonia, 2007). Molemmat näyttämöesitykset ovat osallistuneet kansainvälisissä festivaaleissa Virossa, Latviassa, Venäjällä ja Englannissa.
TALLINNAN BALETTIKOULUN GAALA
1. ja 4. kesäkuuta 2011
1. kesäkuuta kello 19.00 ja 4. kesäkuuta kello 12.00 on Kansallisooppera Estoniassa perinteikäs Tallinnan Balettikoulun gaalakonsertti, jossa esiintyvät balettikoulusta valmistuvat ja sen oppilaat – Viron baletin tulevat tähdet.
PARSIFAL
Richard Wagnerin ooppera kolmessa näytöksessä, säveltäjän libretto
Maailman ensi-ilta 26. heinäkuuta 1882 Bayreuthin Festspielhausissa
25, 26, 27 ja 28. elokuuta 2011 Noblessnerin Valukojassa "Tallinna, Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011“ puitteissa
Musiikinjohto: Arvo Volmer/ Risto Joost
Ohjaus: Nicola Raab (Saksa)
Lavastus: Robert Innes Hopkins (UK)
Valosuunnittelu: David Cunningham (Skotlanti)
Saksaksi viron- ja englanninkielisellä tekstityksellä
"Parsifal“ on Richard Wagnerin viimeinen ooppera ja yksi oopperakirjallisuuden monimutkaisimmista teoksista, joka esittää todellisen haasteen niin solisteille, orkesterille kuin kuorollekin. Ooppera tulee esitykseen "Tallinna, kulttuuripääkaupunki 2011" puitteissa. "Parsifal“ on harvinaisen ilmeikäs ja ammentamatonta löytämiseniloa tarjoava teos ja ainut ooppera, joka on kirjoitettu Wagnerin oopperateatterin (Bayreuth Festspielhaus) erityistä akustiikkaa ja mahdollisuuksia huomioon ottaen. Tämän vuoksi säveltäjä kutsuikin oopperaa nimellä Bühnenweihfestspiel eli "lavalle pyhitetty juhla“. Tämä lavateos on täydellisin kaikista Wagnerin yrityksistä yhdistää keskiajan mytologia ja nykyajan musiikki. Wagner lainaa motiiveja keskiaikaisesta Graalin legendasta, Wolfram von Eschenbachin eepoksesta "Parzival“, Chrétien de Troyesin "Percevalista“, Schopenhauerin filosofiasta ja buddhalaisuudesta. Tästä synteesistä syntyy uusi näkökulma käsiteltäviin teemoihin, jonka perustaksi on tekstin ja musiikin pitkäaikainen kypsyminen – oopperan syntyä valmistelivat Wagnerin aiemmat oopperat, erityisesti "Tristan ja Isolde“, joka sai ensi-iltansa Kansallisooppera Estoniassa toukokuussa 2008. Oopperan musikaalinen kieli on rohkea, moderni ja uskomattoman värikäs. Huolimatta kriittisestä suhtautumisestaan Wagnerin teoksiin elämänsä myöhempinä vuosina, on Claude Debussy nimittänyt oopperaa "yhdeksi kauniimmista musiikille koskaan pystytetyistä äänimonumenteista". Oopperan ensi-illan jälkeen sanoi Gustav Mahler: "Kun astuin Festspielhausista täysin sanattomana ulos, tiesin, että olin saanut osaksi ylimmästä sielukkuudesta, ylimmästä kärsivällisyydestä ja että tämä kokemus jäisi koko elämäni ajaksi sieluuni pyhänä ja rikkomattomana."
Wagner painotti oopperan erityisyyttä toisiin lavateoksiin nähden, kieltäen sen esittämisen Bayreuthin oopperatalon ulkopuolella 30 vuodeksi. Hän kielsi myös suosionosoitusten osoittamisen ensimmäisen näytännön jälkeen painottaen näin musiikin draaman totisuutta ja seremoniallisuutta. Metropolitan Opera voitti kuitenkin oikeuden kautta luvan tuoda oopperan lavalleen vuonna 1903.
Nicola Raab on kansainvälisesti tunnettu nuori ohjaaja, jonka lennokas ura on vienyt hänet Wienin ja Baijerin valtion oopperoihin, Zürichin oopperaan, Salzburgin festivaaleille, Teatro Regioon Torinoon, La Feniceen Venetsiaan jne. Tänä vuonna hän toi Wienissä lavalle menestyksekkäästi Francesco Contin tragikoomisen oopperan "Don Chisciotte“ ja Benjamin Brittenin "Owen Wingravein“.
Sisältö
Graalin ritarikunnan mukaan saavat Graalin ihmeitä tekevästä voimasta osansa ainoastaan mieleltään ja ruumiiltaan siveät. Klingsor, jota ritarikunta ei ota vastaan, rakentaa kostoksi taikalinnan, jota ympäröivässä nautintojen puutarhassa kävelevät ympäriinsä kauniit neidot tarkoituksenaan panna ritarien siveysvala murtumaan. Jopa Graalin ritarien kuningas Amfortas murtaa valan ja Klingsor varastaa häneltä pyhän keihään, jolla kidutettiin ristiinnaulittua Kristusta. Klingsor lyö Amfortaselle keihäällä haavan, joka ei parane ennen kuin "yksinkertainen, joka saa viisaaksi myötätunnosta" palauttaa keihään hänelle. Ensimmäisessä näytöksessä yksinkertainen nuori mies Parsifal näkee kuninkaan kärsimykset. Toisessa näytöksessä hän kulkee Klingsorin luo, jossa kaunein naisista – Kundry kutsuu häntä nimeltä ja suutelee äidillisesti. Suudelma palauttaa Parsifalin mieleen hänen syntyperänsä ja eronsa äidistään. Syntyperän muistamisen vuoksi Parsifalin valtaa myötätunto kaikkea elävää kohtaan ja hän pystyy torjumaan Kundryn viettelyn, hävittämään Klingsorin ja saamaan keihään takaisin. Kolmannessa näytöksessä Parsifal palaa Graalin ritarien luo parantaakseen Amfortasen haavan ja päästääkseen hänet kärsimyksistään.
|
|
|
© Rahvusooper Estonia 2010
|
2010
