| DVD “Georg Ots – the Legend of Estonia” | |  |
|
|
| „Lepakko“-operetissa tapahtuviin sotkuihin syyllinen on: |
|
|
| Kansallisooppera Estonia on seuraavien järjestöjen jäsen: |
|
|
|
|
|
Suomalaisten arkkitehtien Armas Lindgrenin ja Wivi Lönnin suunnittelema jugend-klassisistista tyyliä edustava ja vuonna 1913 valmistunut Virolaisen Teatterin Estonian rakennus oli silloisen Tallinnan suurin rakennus. Kaksisiipisen rakennuksen yhteen siipeen suunniteltiin rakennettavan teatteri-, toiseen konserttisali. Sama ratkaisu on olemassa vielä tänäkin päivänä. Mahtavien salien väliin jäi alun perin matalampi keskiosa, jossa toimi ravintola (Valkoinen sali), sen eteen pylväiköllä koristeltu sisäpiha, joka lisäsi koko rakennuksen arkkitehtuuriin erityisen kauniin piirteen. Teatteri- ja konserttitalon juhlavat avajaiset järjestettiin 24. elokuuta 1913. Kuvanveistäjä August Weizenberg lahjoitti sen kunniaksi teatterille kaksi hyvin kaunista marmoriveistosta — "Sarastuksen" ja "Hämäryyden", jotka aikoinaan koristivat teatterirakennuksen Punaista salia.
Vuoden kuluttua oli teatteritalossa kuitenkin sotasairaala, ensimmäinen maailmansota oli alkanut. Konserttisalin parvekkeen puoleiseen päätyyn avattiin ortodoksikirkko. Koska teatterisali ei ollut kokonaisuudessaan sairaalan käytössä, näyttelijät jatkoivat omilla kustannuksillaan näytelmien esittämistä.
23. huhtikuuta 1919 kokoontui Estonian konserttisalissa Viron ensimmäinen parlamentti – Viron Tasavallan Perustava Lautakunta. Teatterin ja koko valtion historiassa alkoi uusi ajanjakso, oli muutosten aika. Vuonna 1934 järjestettyjen remonttitöiden aikana (jolloin Valkoisen salin edustalla ollut, sisäpihaan avautunut parveke rakennettiin kiinni) lisättiin teatterirakennukseen vielä Vihreä sali.
Venäläisten sotalentäjien iltapimeässä 9. maaliskuuta 1944 aloittamassa laajassa ilmaiskussa tuhoutui myös Estonian rakennus. Teatteri- ja konserttitalo entisöitiin 1940-luvun loppupuolella arkkitehtien Alar Kotlin ja Edgar Johan Kuusikin suunnitelmien pohjalta. Kotli oli saanut inspiraatiota omaan suunnitelmaan 1930-luvun uusiklassisismista tai aikakauden hengen mukaan stalinistisesta klassisismista. Arkkitehti pyrki säilyttämään rakennuksen Estonia puiestee nimisen kadun puolelle avautuvan julkisivun, mutta muiden seinien julkisivut muuttuivat täysin. Myös sisustus koki laajoja muutoksia, ,kauniin jugend-piirteet hävisivät, tehden tilaa ankarimmille klassisistille piirteille.
Konserttisali avasi uudelleen ovensa vuonna 1946, lokakuussa 1947 myös teatterisali. Rakennusurakka saatiin päätökseen vuonna 1951, kahta salia yhdistävä matalampi osa entisöitiin tosin vasta vuonna 1991 Estonian talvipuutarhana. Vaikka koko rakennus on kuten alussakin Estonia teatterin omistama, niin siinä toimivat tällä hetkellä kolme erillistä organisaatiota – yhdessä siivessä Kansallisooppera Estonia, toisessa siivessä Eesti Kontsert ja Viron Valtiollinen Sinfoniaorkesteri.
Teatterisali sai vuoden 2004 syksyllä uudet nykyaikaiset näyttämörakenteet, vuosi sitten valmistui monipuolinen kamarisali, ennen teatterin 100-vuotisjuhlia entisöitiin myös suuri sali ja yleisölle varatut tilat.
Nyt, uuden vuosisadan alettua on ilmassa myös idea u u d e n oopperatalon rakentamisesta.
|
|
|
© Rahvusooper Estonia 2010
|
2010
